Takk for alt, Harald. Du vil aldri bli glemt.

Takk for alle gode opplevelser sammen med deg, Harald! Min flotte ungdomstid i Hurdal ville aldri blitt den samme uten deg. Fred over ditt minne!

Takk for over 50 års vennskap, hjelp og støtte

Takk for et nesten seksti år langt vennskap og for et langt yrkesliv sammen. Takk for spennende samtaler, diskusjoner og felles aktiviteter.
Du har vært en stor inspirator i mitt liv.

Lyser fred over ditt minne. Og tankene går til den gang du reddet livet mitt i Lauvdalen.

Takk for mange jakt turer og gode minner sammen med deg ved Peisen i Sør Marka. Du er hel ved Harald

Takk for inspirasjonen du var, alle gode prate stunder og bikkjene vi fikk overta. Opplevelsen det var å se deg med hundene før start, hvordan du tøylet kreftene. Du betød så mye for oss. Vi tar en skål med deg i vårsola som vi hadde avtalt ☀️

Det er vanskelig å akseptere at vi ikke lenger skal dele tankene, diskusjonene, hogsten, jakten, skytebanen, hundene, irritasjonen over all galskapen, latteren, gleden og våre forventninger om fremtiden.
Jeg savner deg minn venn !

Kun ajattelen häntä nyt, mieleeni nousee ennen kaikkea hiljainen ystävällisyys. Hän oli kohtelias, lempeä, sellainen ihminen joka ei pitänyt itsestään ääntä, mutta jonka läsnäolon huomasi silti. Hänessä oli tiettyä varautuneisuutta, ehkä ujouttakin – pieni etäisyys, joka ei kuitenkaan ollut kylmyyttä, vaan pikemminkin oma tapa olla maailmassa.
Hän oli mielettömän kaunis ja komea, pitkä ja tumma, mutta ei tehnyt siitä numeroa. Hänessä oli luonnollista arvokkuutta, sellaista joka ei tarvitse korostusta. Ja ehkä juuri siksi hän jäi niin vahvasti mieleen.
Koirat olivat hänelle kaikki kaikessa. Hän oli taitava koira-ajaja, ihminen joka ymmärsi eläimiä ja viihtyi niiden kanssa. Hän ei ollut erakko, mutta selvästi hän osasi olla myös yksin – kulkea omia polkujaan, tehdä pitkiäkin vaelluksia, elää omannäköistään elämää.
Muistan, kuinka hän tuli joskus pyytämättä kylään, niin kuin siihen aikaan 1980-luvulla oli Norjassa ilmeisesti tapana. Hän istui muiden joukossa, joi kakkosolutta, jutusteli rauhallisesti niitä näitä – useimmiten koirista. Hän ei ehkä ollut äänekkäin seurassa, mutta hänen läsnäolonsa oli luontevaa ja helppoa. Tavatessamme hän kätteli kohteliaasti: ”Takk for sist.”
Yksi muisto nousee ylitse muiden. Ajoimme talvella Suomeen, ja autossa oli kamalan kylmä. Lopulta, pitkän palelun jälkeen, uskalsin kysyä: “Varför tycker du att det blåser så här?” Siitä tuli meille lentävä lause, pieni yhteinen vitsi. Ja kun pääsimme perille Aulangolle, kaikki oli kiinni. Emme päässeet sisään, ja jouduimme nukkumaan autossa istuen, kylmässä yössä.
Se muisto kertoo paljon: ei mitään suurta tai dramaattista, mutta jotain hyvin inhimillistä. Ja ehkä juuri sellaisista hetkistä ihminen lopulta muistetaan.
”Takk for sist, Harald!”

Takk for kameratskapet, alle jaktturene, hundediskusjonene og grønnlandsminner

Takk for mange flotte jaktsesonger! Du var en dyktig hundefører som alltid stilte opp der det trengtes. Alltid med et lunt smil.

Vi kommer til å savne deg og huske deg. Hvile i fred❤️

Takk for at jeg fikk låne Amik og takk for mange gode minner.

Harald var en eminent hundekjörer i mange år.
Folk respekterte dennne lavmelte mannen som var vennlig og ble lyttet til når han först sa noe.
Det er mange tidligere hundekjörere som vil savne lune og gode Harald. RIP.

Takk til skogens mann i sopptur, bær, rusling og leting etter dyrespor. Så bittert at skogen tok ham. Så mye han lærte meg.

Takk for alle år som en god venn og arbeidskollega!
Mange koselige stunder med din lune humor. Ungene elsket å være hos deg og Erik. Hvil i fred.! Bent Utsigt , Tilde, Trygve, Martin og Grete Waltoft